Marasmus on yksi proteiinienergian aliravitsemustyypeistä, joille on ominaista suuri painonpudotus ja lihaksen sekä yleistynyt rasvan menetys, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti kasvuun.
Tämän tyyppiselle aliravitsemukselle on tunnusomaista hiilihydraattien ja rasvan päävaje, joka pakottaa kehoa kuluttamaan proteiineja tuottamaan energiaa, mikä johtaa painon ja lihasten menetykseen, mikä kuvaa yleistä aliravitsemusta. Katso, mitkä ovat aliravitsemuksen vaarat.
Proteiinienergian aliravitsemus on yleistä 6–24 kuukauden ikäisillä lapsilla, jotka asuvat kehittymättömissä maissa, joissa ruokaa on niukasti. Sosioekonomisen tekijän lisäksi marasmukseen voivat vaikuttaa varhainen vieroitus, riittämätön ruoan saanti ja huonot terveysolosuhteet.
Marasmus-oireet
Marasmus-lapsilla on tyyppiselle aliravitsemukselle ominaisia merkkejä ja oireita, kuten:
- Ihonalaisista rasvoista puuttuu; Yleinen lihaksen menetys, joka mahdollistaa esimerkiksi luiden näkyvyyden; Kapeat lonkat suhteessa rintaan; Kasvun muutokset; Paino selvästi ikäryhmän suositusten alapuolella; Heikkous; Väsymys; Huimaus; Jatkuva nälkä; Ripuli ja oksentelu; Kortisolin pitoisuuden nousu, mikä tekee lapsesta tuulellisen.
Marasmus-diagnoosi tehdään arvioimalla kliinisiä oireita ja oireita. Lisäksi voidaan pyytää laboratoriokokeita ja muita, jotka mahdollistavat diagnoosin vahvistamisen, kuten BMI, pään ja käsivarren kehän mittaus ja ihon laskosten todentaminen.
Mitä eroa on marasmuksen ja Kwashiorkorin välillä?
Kuten marasmus, kwashiorkor on eräänlainen proteiinienergian aliravitsemus, mutta sille on ominaista äärimmäinen proteiinipuutos, joka johtaa oireisiin, kuten ödeema, kuiva iho, hiusten menetys, kasvun hidastuminen, vatsan turvotus ja hepatomegaalia, ts., laajentunut maksa.
Kuinka hoito tehdään
Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan aliravitsemuksen, mukaan lukien marasmus, hoito tapahtuu vaiheittain tavoitteena lisätä vähitellen kulutettujen kalorimäärien määrää suoliston muutosten estämiseksi, esimerkiksi:
- Vakauttaminen, kun ruoka tuodaan vähitellen aineenvaihdunnan muutosten peruuttamiseksi; Kuntoutus, jossa lapsi on jo vakaampi ja siksi ruokintaa tehostetaan painon palautumisen ja kasvun stimuloinnin avulla; Seuranta, jossa lasta tarkkaillaan määräajoin uusiutumisen estämiseksi ja hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi.
Lisäksi on tärkeää opastaa lapsen sukulaista tai huoltajaa hoidon suorittamisesta ja siitä, kuinka lapsi tulisi ruokkia, sen lisäksi, että ilmoitetaan esimerkiksi mahdollisen uusiutumisen merkit. Lisätietoja aliravitsemuksesta ja hoidon suorittamisesta.
