Septikemian oireet ilmenevät, kun jossain kehon osassa, kuten esimerkiksi keuhkoissa tai virtsateissä, esiintyy infektiota, jota ei hoideta kunnolla, mikä edistää mikro-organismin leviämistä verenkiertoon ja johtaa oireisiin, kuten kuume, pahoinvointi, väsymys. esimerkiksi liiallinen kipu rinnassa ja lisääntynyt syke.
Septikemia vastaa veren infektiota, joka voi tapahtua sairaalahoidon aikana ympäristön tai lääketieteellisten toimenpiteiden seurauksena tai aikaisemman infektion hoitamisen epäonnistumisen vuoksi. Septikemia diagnosoidaan pääasiassa laboratoriokokeilla ja hoito tehdään antibiooteilla, joita lääkäri suosittelee tartunnan tyypin ja henkilön yleisen terveyden mukaan.
Tärkeimmät oireet
Septikemian oireet ilmenevät, kun infektiota ei hoideta kunnolla, kun mikro-organismi leviää verenkiertoon ja tavoittaa muut elimet. Septikemian alkuperäiset merkit ovat:
- Kuume yli 38ºC; vilunväristykset ja jatkuvat vapina; Pahoinvointi ja oksentelu; Liiallinen heikkous ja väsymys; Lisääntynyt syke yli 90 lyöntiä minuutissa; Nopea ja matala hengitys, yli 20 sykliä minuutissa.
Koska septikemia on vakava ongelma, joka kehittyy erittäin nopeasti, on tärkeää mennä heti ensiapuun tai soittaa ambulanssiin soittamalla numeroon 192 aina, kun epäillään septikemiaa.
Nämä oireet voivat ilmetä kotona, kun sinulla on esimerkiksi keuhkokuume tai virtsatieinfektio, mutta ne voivat kehittyä myös sairaalassa ollessa, etenkin heikentyneen immuunijärjestelmän omaavien ihmisten, kuten vauvojen, vanhusten ja HIV-potilaiden, esimerkiksi.
Kuinka tunnistaa septikemia
Septikemian alkuperäinen diagnoosi voi olla monimutkainen, joten on tärkeää huomata kaikki oireet. Lääkäri voi tilata veriviljelyn, joka vastaa veressä olevien mikro-organismien tunnistamiseen mahdollistavaa laboratoriokoetta, ja se tehdään yleensä sairaalahoidon aikana.
Lisäksi on mahdollista, että lääkäri pyytää verimäärää, joka yleensä muuttuu septikemian yhteydessä, ja muita laboratoriokokeita, jotka mahdollistavat infektion pääpainon tunnistamisen, kuten virtsakoe, hengitysteiden eritteet tai haava.
Jos tartunnasta ei ole selviä tuloksia, lääkäri voi myös tilata esimerkiksi röntgen-, ultraääni- tai CT-kuvan, jotta voidaan arvioida, mihin elimiin mahdollisesti kohdistuu vaikutuksia, ja tunnistaa infektion alustava painopiste.
