Päänsiirron tarkoituksena on antaa rappeuttavia sairauksia kärsiville ihmisille mahdollisuus päästä terveelliseen vartaloon, mikä parantaa heidän elämänlaatuaan.
Toistaiseksi ihmisen päänsiirtoa ei ole vielä tehty, mutta jo nyt on olemassa useita ihmisiä, jotka hakevat elinsiirtoa. Lääkärit ja tutkijat ovat kuitenkin 1950-luvulta lähtien suorittaneet päänsiirtoja eläimille, kuten koirille ja apinoille, mutta tulokset eivät ole olleet kovin tyydyttäviä.
Päänsiirron pääriski on selkäytimen osallistuminen, koska leikkauksen suorittaminen on tarpeen keskeyttää johdon ja pään välinen yhteys. Tästä syystä tutkijat ovat tutkineet aineita ja tapoja rekonstruoida tämä yhteys ja estää siirtohäiriöitä elinsiirtopotilailla.
Ensimmäiset päänsiirrot
Neuvostoliiton lääkäri teki ensimmäisen päänsiirron pennulle 1950-luvulla. Lääkäri loi kaksipäisen koiran eli siirrä koiran pään täysin terveeksi. Kaksipäinen koira selvisi muutama päivä leikkauksen jälkeen. Muutama vuosi myöhemmin amerikkalainen lääkäri päätti siirtää apinan pään, mutta eläimen eloonjääminen leikkauksen jälkeen oli hyvin lyhyt, noin puolitoista päivää leikkauksen jälkeen apina kuoli.
Vuonna 2015 eräs italialainen lääkäri sanoi, että päänsiirto oli mahdollista suorittaa ihmisille, ja että ensimmäinen siirrätys tehdään vuoden 2017 lopulla. Lääkäri kertoi myös, että hän oli jo suorittanut päänsiirron ruumiissa ja että se oli kuitenkin onnistunut. Koska ne ovat ruumiita, päänsiirron mahdollisia seurauksia ei ole mahdollista arvioida. Tästä syystä neurokirurgi on saanut useita lääketieteen etiikkaan liittyviä arvosteluja.
Kuinka siirto voidaan tehdä
Italian lääkärin ehdottamalla päänsiirrolla on kiinalaisten lääkäreiden ja tutkijoiden tuki, ja teoreettisesti se tehdään tavoitteena antaa ihmisille, joilla on rappeuttavia sairauksia, jotka aiheuttavat lihasten atrofiaa ja tekevät liikkumisen mahdottomaksi, kuten Werdnig-Hoffmanin oireyhtymä esimerkiksi alkaa olla terveellinen ruumis ilman liikkumisen rajoituksia. Lisätietoja Werdnig-Hoffman-oireyhtymästä.
Pää siirretään luovuttajan kehoon, jolla oli aivokuolema, mutta joka on terve. Sekä luovutetun ruumiin pää että selkäytimet ovat jäädytetty -10 - -15 ºC: n lämpötilassa solujen kuoleman estämiseksi, kunnes ne yhdistetään uudelleen tietyn aineen avulla. Lisäksi henkilön on pysyttävä indusoidussa koomassa 3 - 4 viikkoa liikkuvuuden välttämiseksi ja käytettävä immunosuppressiivista lääkitystä kaikenlaisen hyljinnän välttämiseksi ja siten kuoleman välttämiseksi. Indusoidun kooman jälkeen henkilö tarvitsee jatkuvia fysioterapiaistuntoja liikkeiden uudelleenmuodostamiseksi.
Neurokirurgin mukaan siirto maksaa miljoonia dollareita, tarvitsisi noin 150 lääkärin ryhmän ja kestäisi noin 36 tuntia.
Ihmisen päänsiirtoa ei ole vielä toteutettu, joten se on edelleen teoreettinen toimenpide. On kuitenkin useita ihmisiä, jotka hakevat elinsiirtoa parantaakseen elämänlaatuaan.
Päänsiirron riskit
Suurin päänsiirron riski kuoleman lisäksi on lopullinen liikkumisen menetys, koska leikkauksen suorittamiseksi on tarpeen katkaista yhteys selkäytimen ja aivojen välille. Tämän riskin välttämiseksi tutkijat ovat löytäneet aineen, joka kykenee toimimaan liimana, polyetyleeniglykolina tai PEG: nä, jolloin kykenee yhdistämään aivot selkäytimeen.
PEG: tä on jo käytetty kokeissa koirien, apinoiden ja hiirien kanssa, joiden selkäydin on vaarannettu. Näitä eläimiä hoidettiin PEG: llä ja vuoden kuluttua he pystyivät kävelemään normaalisti. PEG: tä ei kuitenkaan ole vielä käytetty tähän tarkoitukseen ihmisillä, ja siksi ei tiedetä kykeneekö tämä aine uudistamaan selkäytimen ja aivojen välistä yhteyttä, joka havaitaan kun päänsiirto suoritetaan.
